Näiden kahden asian täytyy muuttua, jotta rakentamisesta voi tulla kestävää – Haastattelussa infrarakentamisen kestävän kehityksen asiantuntija Eija Multanen

Kävimme haastattelemassa infrarakentamisen alan asiantuntijaa, Eija Multasta alan hiilineutraaliustavoitteisiin ja -toimiin liittyen. Eija toimii monialaisen vastuullisuuden ja kestävään kehityksen edistämiseen tähtäävän AFRY:n Sustainability and Risk Managerina, ja on mm. johtamassa vastuullisuusnäkökulmasta kansainvälisesti merkittävän rakennushankkeen, Kalasatamasta-Pasilaan projektin, vastuullisuustiimiä.

Eija, miltä infrarakentamisen alan hiilineutraaliuden edistämisen trendit näyttävät seuraavalle viidelle vuodelle?

Ei ollut helppo kysymys näin alkuun, mutta ehkä jos peilataan taaksepäin, vaikkapa mitä Kalasatamasta-Pasilaan hankkeella on edistetty viimeisten 5 vuoden aikana, niin vähähiilisen betonin käyttö on mennyt paljon eteenpäin ja tulee olemaan tärkeää varmasti jatkossakin. Toki nyt vasta käytettiin paalulaattaan, eli yksittäiseen rakenteeseen, että ehkä jatkossa sitä sovelletaan laajemminkin, kun valmistajat ovat saaneet paljon oppia. Ja sitten ehkä isommassa kuvassa lineaaritaloudesta siirtyminen kiertotalouteen, vaikka se on vanha trendi, ja sen toteuttamisessa on paljon haasteita, mutta uskon, että siihen ratkaisujen kehittämisellä saadaan paljon aikaan.

Leikitään, että sinulle annettaisiin kaikkivaltiaan voimat. Mitkä kolme muutosta tällöin tekisit infrarakentamisen alalle, jotta saavuttaisimme meidän hiilineutraaliustavoitteemme?

Ensimmäiseksi varmaan pitäisi keventää luvitusprosesseja, jotka tekevät siirtymästä raskasta ja vaikeaa toimijoille. Tietysti se ei ole helppoa, mutta jos nyt leikitään, että olisi kaikkivaltiaan voimat, niin sehän pitäisi laittaa kuntoon. Sitten varmaan vaihtaisin kaikki koneet sähköisiksi. Taas helpommin sanottu kuin tehty, tähän liittyy monta asiaa eri aloilta, mutta kyllähän iso harppaus hiilineutraaliutta kohti saataisiin sähköisillä työkoneilla. Niillä olisi varmasti positiivista vaikutusta myös muihin sektoreihin, kun mm. akkutehtaita voisi sijoittaa entistä enemmän Suomeen, kun täällä olisi edellä käyvä markkina. Ehkä kolmen sijaan, tekisin nämä kaksi.

Otetaan siis nämä kaksi. Jos näitä, sähköistettyjä koneita ja kevennettyjä luvitusprosesseja katsotaan, niin mitkä näet olevan niitä haasteita, jotka hidastavat sitä muutosta, mitä tarvitsisimme?

Investointien kustannus on iso, ja sen riskin jakaminen yksin ei ole mahdollista yhdellekään urakoitsijalle tai toimijalle. Sen lisäksi vanhentunutta tietoa on kentällä paljon, jopa huipputoimijoilla, joten varmaan tässä kliseisestikin yhteistyön jatkaminen ja entistäkin tiiviimmin on se, mitä tarvittaisiin. Vaadittaisiin lähes systeemitason muutos, jossa rahallista riskiä saadaan jaettua, vaatimuksia kiristettyä nykyistä nopeammin ja tietotaitoa jaettua jatkuvasti sekä nopeasti.

Kiitos Eija vastauksista, olisiko tähän loppuun vielä jotain terveisiä, mitä haluaisitte lähettää alamme toimijoille?

Vapaasti Albert Einsteinia siteeraten ”Et voi jatkaa tekemällä samoja asioita samoilla tavoilla ja odottaa eri lopputulosta kuin aiemmin”. Hyviä uusia asioita ja kokeiluita tehdään jo, mutta jokainen varmasti voi entistä enemmän pohtia, voinko minä ottaa sen rohkean askeleen, joka auttaa kaikkia eteenpäin?

Book a Demo

Discover how Infrakit connects your entire infra project operations and drives value to every part of your business.